Anteeksi sille raitapaitaiselle rouvalle joka meinasi nissanillaan ajaa ojaan kun kävelin maantiellä vastaan. Anteeksi myös niille 14(?!?!) muulle vastaantulijalle, jotka kilometrin aikana tulivat vastaan. Miksi ruuhka-aika iskee maaseudulla aina silloin kun eniten toivoo ettei kukaan näkisi?!
Sitten voisin tietysti selittää myös lukijoille mitä on tapahtunut.
Sunnuntai iltapäivä. Erinäisiin pakollisiin töihin vedoten koirat viettivät päivänsä pihatarhauksessa, mistä allekirjoittanut tunti syyllisyyttä. Lapsi unilla, mieskin ruokittu, joten koiralenkki vaikutti hyvälle ajatukselle. Päätinpä pistää elämän kerralla risaiseksi ja napata jääkaapista yksinäisyyttään parkuvan oluen kouraani ja painua matkaan.
Pulin voi maantieltä poistuttaessa laskea irti, mutta isännän ajokoira on pidettävä kytkettynä jos ei halua juosta pitkin maita ja mantuja vatsamakkarat hyllyen ja kiljahdellen koiran nimeä kuin kaistapäinen kameli. Ajorakki ei pienen kävelyn jälkeen juuri vedä, joten toistin aiemmilla lenkeillä hyväksi havaitun keinon ja liitin pulin hihnan ajokin hihnaan, sitten koko viritelmä klipsillä kiinni farkkujen nappireikään ja kädet vapautuivat nalleoluelle ja kumisaapasfirman matkapuhelimelle.
Avaan oluen vasta paluumatkalla janon yllättäessä. Suunnittelen kuvaavani tienlaidassa olevaa koivua, johon on jokin tuomenkehrääjäkoin kaltainen hyönteinen tehnyt hienon pussukan jonka sisällä kiemurtelee tuhansittain pieniä matoja. Puli painelee jo sadan metrin päässä kun asettaudun tukevaan haara-asentoon ja aloitan kuvaamisen. Epäonnistunut otos, rytkähdys, karannut kirosana ja huomaan makaavani ilman housuja, likomärkänä ojanpohjalla roikkuen toisella kädellä farkkujen lahkeessa ja pidellen toisella kädellä lähes tyhjää tölkkiä taivasta kohden. Ajokoira tempoo kuin kaistapää, kuulen kankaan repeytyvän ja sinkoan tölkin takaisin tielle tarttuen toisellakin kädellä housuihin, jotka ovat kaikkea muuta kuin jalassa.
Jänis. Rusakko. Hornankorvainen pirulainen, joka olisi ansainnut joutua ajorakin suuhun. MIKSI se odotti että pääsemme kohdalle ennenkuin singahti metrin päästä tien yli?
Nousen ojasta kiskoen hulluksi tullutta koiraa pois ojan takana olevasta nokkospuskasta. Puli on rähinän hälyttämänä juossut vierelle ja sen matkalta poimima tyhjä kaljatölkki vaimentaa kimeän haukun. Kiskon oksankappaleita hiuksista, sidon ajokoiran puuhun ja tarkastelen housuja. Käyttökelvottomat. Nappi kadonnut, vetoketju napsahtanut irti ja suunnilleen jokainen saumaus pettänyt niin, ettei ole toivoakaan saada niitä kestämään jalassa kotimatkaa. Jalassa enää ei-niin valkoiset sandaalit ja jostakin laatikon pohjalta kaivetut yli kymmenvuotiaat neonvihreät stringit, joissa batman-logo. Olisi edes pitkä t-paita, mutta kirkkaansininen lyhythihainen paita ennemmin repeää kuin suostuu peittämään paljaat pakarani. Kännykän näyttö halki ja kastunut. En uskalla koota uusiksi ennen kuivattelua, joten tungen sen rintaliiveihini ja mietin lyhyintä reittiä kotiin. Sandaalivalinta estää valitsemasta suorinta reittiä metsän läpi, joten valmistaudun nöyryytykseen ja alan askeltaa kohti kotia.
Hiekkatie päättyy ja maantie alkaa. Molemmat koirat alkavat piruillessaan vetää niin lujaa että joudun sujauttamaan tyhjän tölkin (minen roskaa!) rintaliiveihin kolmanneksi maitorauhaseksi ja roikkumaan hihnoissa kaksin käsin. Mutkan takaa ilmestyy auto, toinen, kolmas... yritän nolona käännellä kasvojani poispäin, siltä varalta että joku nopeasorminen ehtii napata kuvan. Muistinko sanoa että paloin pahoin toissapäinä ja muistutan väriltäni tomaattia? Kaikkialta muualta paitsi niistä kuraisista, paljaista pakaroista. Ai kun kiva, takaakin alkaa tulla autoja, jotka hidastavat jo reilun matkan päässä ihaillakseen maidonvalkoisen kankkuni näkyä. Kääräisen hartioilla roikkuvat farkunriekaleet kaulahuivimäiseksi viritykseksi ja nostan leukani pystyyn. No ollaan sitten saatana koko rahalla! Kaivan kaljatölkin rintojeni välistä, nostelen vastaantulijoille maljaa ja kääntyessäni kotipihaan kumarran vielä viimeiselle kuskille, joka punastuneista kasvoista päätellen on niin nuori ettei ole oikeassa elämässä yhtä vähäpukeista naisihmistä nähnyt.
Kotiterassilla radiokin vittuilee. Sinisabotage-Levikset repee.
Kiitos tästäkin, toivoo Emmi.
Voi rakas...! :D Olisin niin halunnu olla tällä lenkillä siun kanssa...
VastaaPoistaKiitos kuitenkin viikon parhaista nauruista ;)