Sisäpiirin sekopäisyyttä.

Sain eilen puhelun huolestuneelta vanhemmalta naisihmiseltä, rouva K:lta joka ilmeisesti oli taas mennyt lukemaan jotakin elämäntapalehteä tai katsomaan tiedeohjelmaa, jota ei ole suunniteltu hajamielisille tai muuten vain höperöille ihmisille jotka ovat vuosikymmeniä turmelleet aivosolujaan alkoholilla, tai siihen verrattavissa olevilla aineilla.

-"Siun pitää nyt katsoa ettet syötä sitä lastas liikaa, ettei siitä tule aikuisena ylipainoinen!" 

Miun poika on tosiaan vielä alle neljäkuukautinen ja rintamaidolla. Puhelun johdosta jaan kuitenkin tämän lähemmäs kuusikymppisen, erittäin omalaatuisen ja vahvasti alkoholisoituneen, mutta harmittoman väriläiskän mielenliikkeitä.

Rouva K käytti yli vuoden hajuvettä huulikiiltona, koska ulkomailta nahkatakkisedältä ostettu piraatti Chanel 5 oli pakattu lasiseen pulloon joka kooltaan vastasi huulirasvapulloa. "Chanel 5" joka oli kirjoitettu purkin kylkeen isoimmalla mahdollisella fontilla, ei kuitenkaan tehnyt sisältöä selväksi. Asia tuli ilmi vasta kun rouva K lisäsi hajuvettä huulilleen kahvipöydässä ja ystävällisesti huomautin että etanolia saa isommissa pakkauksissa ihan lähikaupasta ja varmasti litrahinnaltaan edullisemmin kuin ahtaan basaarin takapihalta. Turvallisuudesta nyt puhumattakaan. Rouva K myönsi olleensa hyvin pettynyt ostamaansa huulikiiltoon sen pistävän maun ja lyhyen kiillon takia, mutta oli säästäväisyydessään päättänyt käyttää sen loppuun, koska palautus oli mahdotonta.

Jos joku ihmettelee kuinka kestän mieheni Roope Ankkamaisia säästäväisyyspuuskia, jolloin saan kuulla kunniani euron limsatölkin ostosta kun kotona olisi mehuakin, tai sitä kilohinnaltaan euron kalliimpaa jauhelihaa ostoskoriin nostettuani, niin syynä on parisuhteemme kieroutunut huumorintaju (toisinsanoen, se ei ole aina ihan tosissaan ja vetää joskus showta kun todistajia on paikalla), sekä vuosikymmeniä tuntemani rouva K.

Kun rouva K ostaa, hän ostaa halvalla, paljon, romua ja säästääkseen. Kirppikseltä tarttuu tusinoittain hyödyttömiä ja kulahtaneita koriste-esineitä, lehtien välistä keräillään ilmaiset näytepakkaukset ja kauppojen kassalta voi huomaamatta napata sen läpinäkyvän muovipussirullan, johon kassat tarjoutuvat pakkaamaan pakasteet. Rouva sitten säästelee kaapissa romujaan ja lahjoittaa pahaa-aavistamattomille sukulaisilleen lahjoina esimerkiksi "tester" tai "free" merkkistä kosmetiikkaa, jota sitten pakkailee edellisvuoden jo kertaalleen uusiokäytettyihin joulupapereihin ja kantaa perille s-marketin läpinäkyvässä pussissa. Mutta ajatushan se on tärkein.

Nuudelipussi hintaan 3euroa kappale on kova hinta, varsinkin ihmiselle joka ei syö nuudeleita, mutta kun ostaa neljä, saa kaupanpäälle MUNAKELLON! Munakellossa oli edellisellä vierailullani jo lähemmäs kolmesenttinen pölykerros. Vaikka parasta-ennen päiväys on nuudelien kohdalla pitkä, on tuote jo vuosia sitten vanhentunut mutta siitä huolimatta yhä kaapissa. Kun rouvan silmä vältti, heitin pois avaamattoman siirapin jonka parasta ennen päiväys oli 1997.

Sama nainen myös pakkasi ulkomaan matkalleen muovikasseja, jottei kohteesta joudu niitä ostamaan. Lomavalokuvissa rouva istuu humalassa turbaani päässä, kamelin selässä, prisman vihreä logo ranteesta roikkuen. Taustalla näkyy allekirjoittanut, puistelemassa epäuskoisena päätäänsä. 

Hajuvesi-episodin lisäksi myrkytystietokeskus on joutunut konsultoimaan minua rouvaa koskien mm. astianpesuaineen takia. Lapsoset olivat tehneet rouvan asunnolla saippuakuplia ja lasissa sojottava pilli sai rouvan luulemaan nestetta päärynämehuksi, jota ei sovi heittää pois. Koska kurkun kostuttaminen ei rouvalle ollut mitenkään vieras asia, lorahti saippualiuos varmaankin makuhermojen ohi rakkoon asti ennenkuin suusta sitkeästi ulos tunkevat saippuakuplat saivat rouvan havahtumaan ja naamavärkin hakeutumaan kohti vessanpönttöä. 

Omatoiminen vatsahuuhtelu ei kuitenkaan valitettavasti saanut rouvan päätä selvenemään, sillä seuraavana päivänä hän hävitti lasinsa ja pesi hiuksensa karvanpoistoaineella.

Terveisin Emmi.