maanantai 17. kesäkuuta 2013

Koirailua huhtikuussa

Koirapäivityksistä nauttiville on taas kerrottavaa.

Raimo-puli heitti talviturkin, sekä eilen että tänään. Ei siis kirjaimellisesti turkki irronnut, siitä huolimatta että isäntä nosti kuonokarvoista takaisin laiturille. Haravalla aikoi naarata jos olisi pinnan alle ehtinyt. Koitti vähätellä vielä sankaruuttaan sanomalla:
"en ois muuten, muttakun se oli niin kalliskin"

Tunti sitten löysin kyseisen piskin seilaamasta jäälautalta keskeltä pihalampea. Ei se järjen jättiläinen tosiaankaan ole. Positiivista jos etsii, niin fööni kun huutaa niin lapsi nukkuu.

Isäntä päätti eilen myös kokeilla miten niin-suuri-ja-oi-mahtavan-pelottava vahtikoiramme reagoi naamiointipukuun, joka on ihmisen hajun peittämiseksi savustettu. Ohessa linkki vastaavan tyyliseen asuun:
http://www.safeway.fi/ghillie-suit-recon-naamiointiasu-p-1019.html

(Jos joku haluaa tietää miksi meiltä myös sellainen kaapista löytyy, se on ilmeisesti tarkoitettu parisuhteemme "leikkimielistä" kisaa varten, jossa koitamme saada vastapuolen henkivakuutusrahat aiheuttamalla odottamatta keskisuuri sydänkohtaus. Mies perustelisi pukua metsästysharrastuksella, mutta mies se onkin pelottelussa johdossa viimesyksystä asti pompattuaan muristen pusikosta pimeän aikaan allekirjottaneen palatessa kävelylenkiltä.)

Varoitin puvun ja idean vaaroista:
"jos puli puree, niin voit syyttää vain ja ainoastaan itseäsi"
Painun siis vähän ajan päästä miehen perässä pihalle ottaen koirat mukaani ja tarkkailen näytöstä. Puli iskee välittömästi kiinni hirven lapaluuhun, ajokoira pöljäilee juoksutusnarussa edestakaisin ja isäntä nousee metsänrajasta gorillamaisesti liikkuen kohti lammen yli tulevaa siltaa. Ajokoira näkee olion ja häntä aloittaa mielettömän vispauksen. Mies testaa kaikkea, paiskoo kiviä lampeen, hakkaa lahoja oksia poikki puuta vasten ja käyttäytyy muutenkin kuin kiljua kiskonut kameli hyppien pihakeinuun, liikkuen neljällä raajalla ja kiljuen ja muristen. Ajokoira meinaa ratketa riemusta, mutta Puli makaa ja syö luuta. Ei kiinnosta. Isäntä luovuttaa lopulta ja toteaa että ei tuo taida kotipihalla reagoida mihinkään, huono vahti. 

Tänä aamuna sitten jouduin taas saattamaan pulin pihalle, koska rappujen edessä oli kuolettavan vaarallinen oranssi harava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti