Palasimme kolmeviikkoiselta reissultamme Thaimaan lämmöstä.
Koska kotiovella tervehti tunkkainen mädän lemu joka alakerrassa paheni kurkkua kuristavaksi oksetukseksi, pyysin miestä kytkemään päälle lämminvesivaraajan ja vesipumpun jotka aina niin katastrofia pelkäävä urokseni oli lähtiessään irroittanut sähköverkosta. Välittömästi kontaktin saadessaan alkoi pumppu puskea vettä putkistoon ja alakertaan muodostui kaunis katonrajasta seinää pitkin valuva vesiputous. Koska kahdenkymmenen sentin päässä sijaitsi sähkökaappi, aloin välittömästi kirkua ja peräännyin paniikkihyppelyin selälleni vessaan, pöntön ja pyykkikorin väliin. Emännän vielä pohtiessa kalsareidenvaihdon tarpeellisuutta, oli ei niin järkyttynyt isämies jo kytkenyt pumpun uudestaan pois päältä, hakenut kasan pyyhkeitä lattiaa kuivaamaan ja käynyt pohtimaan yllättävän niagaran syitä. Todennäköinen putkirikko olisi kuulema verrattain helppo korjata, koska kupariputket ovat pintavedolla, rumuuden piilottava kotelointi on helppo purkaa ja putkimiehiäkin on pitäjä täynnä. Yläkertaan palatessa selvisi kuitenkin vedenpaisumuksen todellinen syy, sillä keittiön lattia lainehti. Lähempi tutustuminen paljasti roskakaapin hiirenjätökset ja poikki pureksitun astianpesukoneen letkun. Koska letkun uusinta ei vaadi ammattitutkintoa, paineli mies rautakauppaan ja jäin kaatelemaan alakerran kuivuneeseen ja haisevaan lattiakaivoon vettä.
Vuorokautta myöhemmin olen tuulettanut mutta alakerran haju on entisellään. Lisään lattiakaivoon veden lisäksi hieman tukostuomasta, pinttyneempiä likoja irroittaakseni. Yläkerrasta on loukutettu jo kaksi lihavaa metsähiirtä, pureksittu riisipussi ja silputtu esiliina on korjattu roskiin. Thaimaassa hankitun kana-riisi-yliannostuksen seurauksena päätän kokata lohta ja avaan alakerran pakastearkun kannen ja peräännyn nopeasti käytävän seinää vasten. Siitä huolimatta että pakastearkun sisältö on jäässä, on löyhkä käräyttänyt jokaisen nenäkarvani kiharalle. Hätäisesti kaapaisen kouraani ruskeaksi muuttuneen, mutta umpijäisen lohen ja palaan yläkertaan näyttämään löytöäni lapsen kanssa painivalle avokilleni. Miehen vihreäksi muuttuneista kasvoista ja huidonnasta, sekä rakkien ripeästä pakenemisesta päättelen että siinä missä minä en enää haistaisi edes nenänpäälleni asetettua koirankikkaretta, talouden muiden asukkaiden hajuaisti on yhä varsin toimiva ja viskaan lohen kiireisesti ulko-ovesta pihan parisenttiseen lumipeitteeseen.
Kun "mitä v*ttua sinä tänne sen raahasit!?" ja "kyllä siullakin järki hyvin leikkaa!" -tyyppinen raivoaminen on loppunut, alamme miettiä upouuden pakastinarkkumme äkillisen mätänemisen syitä. Koska kaikki on jäässä, ei itse arkussa voi olla vikaa, eikä tunnu mahdolliselta että talossa on ollut niin pitkä sähkökatko että kiinni oleva pakastin ehtisi sulaa ja mädännyttää lohenkin ruskeaksi. Kun miehen korvat alkavat punottaa, päättelen tämän tietävän asiasta minua enemmän. "Käynpä tarkistamassa ettei pakastin ole samassa jatkojohdossa kuin lämminvesivaraaja" sanoo nolostunut avoukkoni ja palaa hetken päästä raivo silmissään. Koska itsekriittisyys on huipussaan ja virheidensietokyky on normaalistikin nollan luokkaa, alkaa hillitön kiukuttelu, sadattelu ja yleinen älämöly. Yritän rauhoitella ihmisten inhimillisyydellä, vakuuttelen ettei kukaan ole täydellinen ja siirryn puolustuskannalle kun mies keksii että oikeastaanhan syy on minun, koska kaikki matkaa edeltävät tekniset toimenpiteet ja järjestelyt jäivät hänen vastuulleen. Mietin kuinka vihainen mies olisi jos se olisin ollut minä joka kiskaisi jatkojohdon seinästä. Kärrätessäni kottikärryissä roskista kohden säkkiä jossa on kahdeksan kiloa mädännyttä kinkkua, kilo mutkalle pilaantunutta lohta, kolme ämpärillistä erillaisia hilloontuneita marjoja ja paketti raakakypsyttyneitä makkaroita, oksennan jaffankeltaisen vanan ulko-ovelta jätekeräysastialle saakka. Jätesäkin haljetessa roska-astian eteen ja kerätessäni sen sisältöä jäteastiaan, tyhjennän lopun vatsansisältöni naapurin angervopuskaan. Kotiovella minua tervehtii jo hieman tyynempi, kaasunaamaripäinen uros. "Mie oon sanonu et tää on tarpeellinen!" Toteaa mies ja kiskoo tiskihanskoja uudestaan kouraansa. Kun pakkanen on puhdistettu, alkaa koko juttu jo hymyilyttää molempia.
"Jos sie et ois ottanut sitä jatkojohtoa seinästä, ois meillä mittava vesivahinko. Marjat, lohi ja kinkku on pientä verrattuna siihen, kyl tää tälleen halvemmaksi tuli. Sitäpaitsi mie oon kaikki nopeasti vaihtuvat tuotteet, niiku jauhelihat, kanasuikaleet ja vihannekset laittanu yläkerran pakkaseen, ei meiltä ihan kaikki elintarvikkeet menny." Lohduttelen miestä.
"Ja säästypäs samalla sähköä" vastaa aina niin pihi mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti