perjantai 8. marraskuuta 2013
Oma-aika on se puolituntinen, joka menee tämän kirjoittamiseen.
Armas tuleva aviomieheni, herra Apteekki sai jälleen kipulääkereseptin jolla tainnuttaisi keskikokoisen valaankin.
Asianlaitahan on siis niin, että perheen päällä on selkä sökönä ja vierailu työterveyteen tuotti jälleen yhden e-reseptin jolla hakea helpotusta. Koska farmaseutilla kestää vartin selailla läpi vielä voimassa olevat reseptit, väitän että lääkkeitä määrätään liikaa. Koska mies kuitenkin haluaa yhä luottaa suomea murtaen puhuviin ja työhönsä kyllästyneihin tuontilääkäreihin, hakee hän tunnollisesti apteekista vielä yhden erilaisen lääkepakkauksen, vaikka lääkekaapin virkaa hoitava kanneton kenkälaatikko tiputtaa jo enimmät antibiootit ja yskänlääkkeet lattialle, jos kaapinoven erehtyy avaamaan.
Isännän luottamus lääketieteen ammattilaisiin on suurempi kuin emännän joka hengenahdistus- ja yskäoireiden kestettyä toista viikkoa lähti painostettuna yleiseen terveydenhuoltoon vain kuullakseen että oireet ovat psyykkisiä ja johtuvat suoraan siitä että on erehtynyt lisääntymään. Perään laittoivat vielä kolmenkympin laskun jota ihailla kahden aikaan aamuyöllä vessassa tyynyyn yskiessään, jottei häiritse isän ja pojan unta ja tätäkautta pahenna tätä väitetysti psyykkistä häiriötä jonka johdosta tuntuu että henkitorven ympärille on kääräisty nippuside.
Itselääkintänähän joku ehdotti viikon kylpylälomaa ja pullollista kossua, mutta olosuhteiden pakosta joudun tyytymään tölkilliseen siideriä ja puolen minuutin suihkuun. Olosuhteilla viittaan tietenkin herra Apteekin selkään, tuontilääkäreiden määräyksiin ja keskikokoisen valaan tainnuttaviin kipulääkkeisiin. Jo yksi edellämainituista riittäisi, mutta pyhässä kolminaisuudessaan nämä estävät kaikensorttisen lapsen nostelun, portaissa kantamisesta puhumattakaan.
Nostolaitteena toimiminen on raskasta. Kun jokainen yöllinen herätys on poikkeuksetta äidin niskoilla, paskavaipan vaihtoa ei voi hanuria huuhtelematta suorittaa ja kahdeksan kassillista elintarvikkeita odottaa sisäänkantajaansa, on äiti poikkeuksetta vähän väsynyt kun avaa saunassa ainokaisen siiderinsä ja hekottelee mielessään kuinka on liittynyt tahtomattaan miesten movember-liikkeeseen ja kasvattanut kainaloihinsa komean karvoituksen jonka pois ajaminen on jo kuukauden kaatunut lapsen tarpeisiin ja riittämättömään aikaan. Suihkuhuoneessa partahöylää tavoitellessa kuuluu yläkerrasta tuttu karjaisu kun yöuniltaan saunavuoron, tai äidin "oman ajan" vaistonnut pikkuprinssi vaatii kuninkaallista hovikuskiaan laskemaan kylvyn ja tarjoilevan yöpalan suoraan lehmästä, jota äidiksikin kutsutaan.
Neuvottelu alle yhdeksänkuisen kanssa ei onnistu, joten allekirjoittanut roikottaa lapsen lauteille ja raahaa täytetyn kylpyammeen suihkuhuoneen kylmyydestä saunan lämpöön. Koska pienen jaksaminen saunassa on päiväsaikaankin rajallista, on omat pesu- ja saunomistarpeet hoidettava ripeästi, jotta lapsen saa jälleen vääntämään kättä Nukku-Matin kanssa. Isä tarjoutuu istumaan lattianrajassa ja toimimaan uimavalvojana sen aikaa mitä muutamaan löylyyn sekä pikaiseen peseytymiseen menee, joten heitän koussikallisen vettä kiukaalle ja päätän nauttia maksimaalisen ajan löylyistä, siirtäen mielessäni kainaloiden ajelun ja hoitoaineen käytön jälleen seuraavaan saunakertaan, sillä julkisilla paikoillahan on täysin normaalia käyttää pitkähihaista tähän aikaan vuodesta.
Pojan riemu on rajaton kun isä kaatelee kylpyvettä pitkinä loroina tyhjästä oluttölkistä jonka kyljessä on aikuisten nalle-Puh. Jostakin syystä lasta on aina kiinnostanut tölkkien kiiltävät pinnat ja värikkäät kuviot, joten veden kaateleminen alumiinisesta juoma-astiasta antaa äidille vielä muutaman minuutin nauttia lämmöstä, ennenkuin lapsi on kannettava hiusten pesulle ja kuivauksen kautta yläkertaan yöpalalle ja unitaistoon. Isä lisää vielä kiukaaseen puita ja palaa huolettomana leikkiin kaataen lapsen niskaan puoli tölkillistä olutta. Hörpätessään todennäköisesti lapsen virtsansekaista kylpyvettä, huomaa mies virheensä. Kannan lapsen suihkuun hirnuen hysteerisesti kuin seonnut seepra ja totean oman aikani jälleen loppuneen.
Terveisin lähes saunapuhdas Emmi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti