tiistai 15. lokakuuta 2013

Aallot ne keinuttaa laivaa, mä huudan: "Ai S**TANA!"

Kirosana jos toinenkin karkasi huuliltani viime yönä. Olin valmistautunut sikeään ja virkistävään uneen, minimoin herätysten mahdollisuuden nostamalla kupeitteni hedelmän viereeni ja laittamalla puhelimen äänettömälle. Huoneen lämpötila oli optimaalinen, lakanat hyvän tuoksuiset ja lapsen avulla olin saanut vallatuksi noin 80% sängystä. Olin siirtänyt mehupullon ulottuvilleni, kiilannut oman osuuteni peitosta itseni ja seinän väliin jotta mies ei saisi omittua sitä, pöyhinyt tyynyn ja nauttinut juuri riittävän määrän iltapalaa, jotta nukahtaminen kävisi sujuvasti.

Kuten Big Brotherissa sanottaisiin: Tiistai, kello 02:47. Isäntä on nähnyt painajaisunta ja alkaa läpsiä allekirjottanutta kämmenellä poskille. "Mitä v*ttua sie nyt taas puuhaat?" mumisen koittaen ravistella nukkumatin pölyjä pääkopastani ja tarttuen miestä ranteesta. "Mitä sie oikeen luulet et.. missä.. miksi sie lasket lapsen konttaamaan.. putoaa tosta.. ympäri sänkyä..?" mumisee uros silmät auki ja syyttävällä äänensävyllä. Takavuosien paavikännikokemuksien ansiosta (tiedättehän, kun tarvitaan kaksi kantajaa ja tulkki, olin välillä myös se tulkki) päättelin, et mies luulee lapsen konttaileen ympäri parvisänkyä ja minun tehneen jotakin kiellettyä, kuten syöneen hapankorppua sängyssä. Vilkaisen sikeästi vieressäni nukkuvaa, enkeliä muistuttavaa lasta ja päästän suustani litanian kirosanoja ja käskyjä, jotka saavat miehen taantumaan anteeksipyyteleväksi peittomytyksi ja nukahtamaan uudestaan. P*rkele, nyt pitäisi itsekin nukahtaa uudestaan.

Kahdeksalta lapsi ilmaisee toiveensa päästä leikkimään. Tämä toive suoritetaan vääntämällä äitiä nännistä noin puolitoista kierrosta, sillä ainoalla hampaalla puristaen. Huutoni saattoi kantautua naapurivaltioihin, eikä se suinkaan ollut islamilainen minareetti josta rukoushuuto kantautuu, vaikka mukana jokunen rukous otteen heltiämiseksi saattoi ollakin. Jos olette katsoneet avaraa luontoa ja nähneet kuinka krokotiili tarttuu hampaillaan antilooppiin ja aloittaa villin ja tappavan pyörimisen veden alla, on sama näky nähtävissä myös meidän perhepedissä jossa sininen peitto hoitaa aaltojen virkaa. 

Väsyttää, yhtään ei huvittaisi nousta ja valmistautua hoitamaan pakollista virastorumbaa, eikä vierailla rouva Koolla, vaikka tuli puhelimessa näin edellisenä päivänä luvattua. Rouva Koo kun loukkaantui perjantaina verisesti, kun hain vain sovitusti lainaksi vieraspatjan, enkä tuonut lasta mukanani tai jäänyt kahville. Oli kuulema koko päivä nyt pilalla, kun oli jättänyt väliin ilmaisen bussireissun pieneen lähikylään, jossa suurin nähtävyys taitaa olla kylän ainoa S-market, tai kärpäsen ulosteen kokoisen torin vieressä seisova R-kioski. Ilmaistessaan ärtymyksensä kolmannen kerroksen parvekkeelta käsin, kykenin yhä erottamaan tuoksahduksen edellisiltaista Lapin Kultaa. Edellisenä iltana lainantarvetta soittaessa oli Lapin Kulta myös selkeästi kuultavissa toisin kuin tänä aamuna, joten vierailu on aikalailla pakollinen, jos haluaa säästyä suuremmalta rouva Koon kiukuttelulta.

Leuka rintaan heltasta piittaamatta ja kohti uusia pettymyksiä, kuten tilin saldoa lukemaan.
Terveisin rei'itetty (jumankeuta mikä sana) Emmi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti