Joka kerta kun kumarrun kannettava tietokone sylissäni kurkottamaan mehua sohvapöydältä, painaa elintasokumpuni läppärin kosketushiiren pohjaan avaten jonkin huutavan mainossivuston. Koska asia on alkanut vaivata, olen todennut kyseessä olevan kevätvitutuksen.
Kevätvitutus ajoittuu nimensä mukaan kevääseen ja alkoi avomieheni hieman liian pitkästä katseesta ottaessani toista siivua lapsen synttärikakkua. Koska mies on päiväsaikaan ajoittain älykäs ja itsesuojeluvaistoinen, pääsin uroksen ohi kakkulautasen kanssa hiljaisuuden vallitessa. Kompromissina kaavin kuitenkin marsipaanipäällysteen lautasen reunalle ja päätin aloittaa taas vihannesten napostelun.
Narskuttaessani kolmatta porkkanaa ja nauttiessani erinomaisesta Münchhausenin oireyhtymää käsittelevästä wikipedia-artikkelista avasi aivopieruinen urooni sanaisen arkkunsa ja käski säästää loput porkkanat syötäväksi. Oranssina hohtava pätkä kädessäni ihmettelin missä muussa tarkoituksessa lykkisin fallosta muistuttavia vihanneksia suuhuni ja pyysin heti perään olemaan vastaamatta.
Irpalla on muutenkin outo tapa säännöstellä ja säästellä jääkaapin antimia. Mitään ei saisi närpsiä tai syödä loppuun kaapista. Jos jätän keskihyllylle annoksen herkkuruokaa myös ukolle, on ruoka ennemmin homeessa kuin miehen vatsassa. Ei kuulema huomannut etummaista rasiaa. Unohtelee jugurttitölkkejä avaamattomina hyllyjen takaosaankin vielä ja ahmii sitten viimeisenä käyttöpäivänä itselleen huonon olon tai hankkii jääkaapin siivoajalle sen vitutuksen kun joutuu viskaamaan ruokaa säännöstelyn vuoksi pois. Säilyttää samaa tummaa suklaata viikkokaupalla jotta pääsee ilkkuen ottamaan palasen itselleen kun minulta loppuu. Kaikki pitää muutenkin jakaa tasan, yhtään en saa saada enempää kuin mies. Ihme ettei punnitse annoksia jotta menevät varmasti reilusti. Jos itselleen jotain ostaa ja syö, niin miehen on saatava myös ja saman verran. Selittäkää siis joku miksi painan lähestulkoon 20kiloa enemmän kuin sohvalla kalsareissaan xboksia pelaileva elämäni numero kakkonen?
Selaillessani kauppareissulla naistenlehtien kansia jotka mainostavat kirkuvilla väreillään viimeisimpiä laihdutusniksejä, funtsin ruokavalion rukkausta ja hymähdän sen verran äänekkäästi että edessäni seisova senioritäti käännähtää ja mittailee päästä varpaisiin puristaen lompakkoaan molemmin käsin. Vaikka mummo todennäköisesti painaa mieleensä mahdollisen ryöstäjänsä tuntomerkkejä, tuntuu katse tuomitsevalta ja alkaa vituttaa. Hiukset likaiset ja sekaisin, takki käynyt rintojen ja mahan seudulta jo aivan liian pieneksi ja jalassa ne oman miehen haukkumat jättiläissaappaat jotka on helppo sujauttaa jalkaan tai riisua yhdellä polkaisulla vaikka sylissä olisikin muksu ja kaksi kassia tavaraa. Ehkä sitä siistiytyisi jos ostaisi siistit lenkkarit ja sopivamman takin? Tosin keväthän tässä tulee, järkeäkö sitä enää on ostaa jos ensi syksynä jo mahtuu takaisin samaan. Mutta miten tiputtaa painoa? Mies ei ikuna suostu vetämään kasvissörsseleitä viikkotolkulla ja oma juoksuinto ilmaantuu usein vasta liian myöhään illalla tai juoksuaskeleet estää hihnan päässä hilluva ajokoira joka lähtee satasta heti jos itse haluaa mennä vaikka kahtakymppiä.
Uiminenhan on kivaa, mutta maksullista. Toisekseen edellisellä uimahallireissulla teki iloisena vesijumppaa altaan reunuksella odottava pappa Johnny Knoxvillet ja unohti kulkusensa speedojen ulkopuolelle, joten jotakin blogattavaakin voisi altailta löytyä. Ainoa mikä uimahallissa epäilyttää on etiketti: kun seisot suihkussa tai pukuhuoneessa ja näet et-niin-läheisen ja aivan eri ikäluokkaa edustavan tuttavasi joka saapuu alastomana keskustelemaan kanssasi säästä noin viidentoista sentin päähän omasta alastomasta kehostasi, mihin kuuluu katsoa ja kuinka suora ryhti on epäluonnollinen?
Illalla mies haluaa minun leipovan, kuten jo viikkoja aiemmin lupasin. Sulatellessani 200g voita taikinan joukkoon mietin vielä iltapalahedelmiä, mutta haukatessani tuntia myöhemmin laskiaispullan kermavaahdon päällä keikkuvaa lakkia, unohdan koko laihdutushömpötyksen kunnes kumarrun laskemaan lautasta sohvapöydälle. *klik* "TÄLLÄ VIDEOLLA NÄYTÄN KUINKA TEIN YLI KOLMESATAA EUROA...". P*rkele!
